MAP
lisäsi sähköisten viestimien käyttöä
peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa.
Siitä tuli verkottumisen edelläkävijä, joka
rikkoi ajan ja paikan rajat.
Media
toteutettiin kokonaan oppilaiden ehdoilla. Jokainen
sähköpostiyhteyden päässä oleva koulu oli
osa MAPin verkkoversion toimitusta. Media oli avoin kaikille:
oppilaat heidän vanhempansa ja opettajat saivat kirjoittaa
siihen vapaasti haluamastaan aiheesta. Tuloksena oli
”tuhannen toimittajan lehti” Jokaisessa numerossa oli
mainittu kirjoittajien nimet
aakkosjärjestyksessä.
Verkossa olevaa tietoa oli helppo
päivittää. Lehden elektroninen muoto tarjosi
myös erinomaisen mahdollisuuden keskinäiseen
vuorovaikutukseen. Syntyi lukuisia oppilaiden
keskusteluryhmiä, joissa yleisimpiä aiheita olivat mm.
kotieläimet. Yleiset keskusteluryhmät puolestaan
synnyttivät oppilaiden omia yksityisiä
keskusteluryhmiä MAPin ulkopuolelle.
Vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä
kehittyi myös yli rajojen, sillä
simuloidut sukkulalennot
ja maailmanlaajuiset
teleolympialaiset toteutettiin jo MAPin
aikana tekstipohjaisina. Molempia tapahtumia
käsitellään myöhemmin
tarkemmin.
MAPissa alettiin kehittää myös
Maplandia-virtuaalimaailmaa. Lähtökohtana oli saari,
jossa oli pari, kolme asutuskeskusta ja pari tietä. Lasten
tehtävänä oli rakentaa ja täydentää
tätä pienoismaailmaa toimivaksi
yhteiskunnaksi.
Kunnolla toteutuessaan idea olisi tarjonnut huikeat
mahdollisuudet hyvin monenlaisten asioiden opettamiseen
(arkkitehtuuri, yhteiskuntaoppi jne). Lapset innostuivat asiasta,
mutta opettajat kokivat haasteen liian suureksi. Eero Nurmikon
mielestä Maplandia olisi ollut tarpeeksi yksinkertainen idea
jopa vientituotteeksi.
