1.2 Tuhannen toimittajan lehti
MAP lisäsi sähköisten viestimien käyttöä peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Siitä tuli verkottumisen edelläkävijä, joka rikkoi ajan ja paikan rajat.
Media toteutettiin kokonaan oppilaiden ehdoilla. Jokainen sähköpostiyhteyden päässä oleva koulu oli osa MAPin verkkoversion toimitusta. Media oli avoin kaikille: oppilaat heidän vanhempansa ja opettajat saivat kirjoittaa siihen vapaasti haluamastaan aiheesta. Tuloksena oli ”tuhannen toimittajan lehti” Jokaisessa numerossa oli mainittu kirjoittajien nimet aakkosjärjestyksessä.
Verkossa olevaa tietoa oli helppo päivittää. Lehden elektroninen muoto tarjosi myös erinomaisen mahdollisuuden keskinäiseen vuorovaikutukseen. Syntyi lukuisia oppilaiden keskusteluryhmiä, joissa yleisimpiä aiheita olivat mm. kotieläimet. Yleiset keskusteluryhmät puolestaan synnyttivät oppilaiden omia yksityisiä keskusteluryhmiä MAPin ulkopuolelle.
Vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä kehittyi myös yli rajojen, sillä simuloidut sukkulalennot ja maailmanlaajuiset teleolympialaiset toteutettiin jo MAPin aikana tekstipohjaisina. Molempia tapahtumia käsitellään myöhemmin tarkemmin.
MAPissa alettiin kehittää myös Maplandia-virtuaalimaailmaa. Lähtökohtana oli saari, jossa oli pari, kolme asutuskeskusta ja pari tietä. Lasten tehtävänä oli rakentaa ja täydentää tätä pienoismaailmaa toimivaksi yhteiskunnaksi.
Kunnolla toteutuessaan idea olisi tarjonnut huikeat mahdollisuudet hyvin monenlaisten asioiden opettamiseen (arkkitehtuuri, yhteiskuntaoppi jne). Lapset innostuivat asiasta, mutta opettajat kokivat haasteen liian suureksi. Eero Nurmikon mielestä Maplandia olisi ollut tarpeeksi yksinkertainen idea jopa vientituotteeksi.