Hellströmin mielestä koulujen nykyinen
toiminta ei vedä vertoja sille ainutlaatuiselle
yhteistyölle, jota 1990-luvulla tehtiin Freenetin
välityksellä. Sellaista kuitenkin edelleen tarvittaisiin.
E-oppiminen pitäisi saada linkitetyksi yhteisölliseen
autenttiseen oppimiseen, jossa eri tahojen osaajat olisivat
koululaisten käytettävissä. Uusi e-pedagogiikka
tarvitsee kohtauspaikan. Nyt portaalit ovat
hajallaan.
- Kuka
keksisi jotain vastaavaa, kuin nettinörttien yhteiset yön
yli kestävät pelikohtaamiset? Kuka keksisi pedagogisia
roolipelejä, joissa voitaisiin ylittää ajan ja
paikan rajat ja oppia elämyksen tasolla historiasta,
uskonnosta, maantieteestä jne., Hellström
kysyy.
Hänen mielestään myös mobiili-
ja verkkopalvelut voisi koulussa yhdistää metodien
kautta. Pitäisi kehittää luokassa toimivia
yhdessätekemisen malleja, jotka eivät olisi vain tiedon
ja kivojen kuvien etsimistä netistä, vaan menisivät
syvemmälle.
-
Pitäisi käynnistää esim. uuden polven
kuvakännyköiden kanssa ”salkkumikrokokeilun”
replikaatiota. Lapsilla on kännyköitä, mutta kuka
saisi esim. Soneran kehittelemään niihin pedagogisia
palveluja, Hellström kysyy.
